Saimme Keiran 5.huhtikuuta 2008. Automatkan alussa sillä oli huono olo, mutta loput matkasta se nukkui. Keira olis silloin paljon pienempi, kuin mitä se nyt on. Silloin sitä pystyi ottamaan syliin tuosta vain. Kotipihalla se haisteli ja ihmetteli kaikkea ja tuli luokse heti kun kyykistyi ja taputti käsiä. Ensimmäisen yön nukuimme sen kanssa lattialla. Keira vinkui vähän, mutta päivällä se oli energiaa täynnä (mm. näykki ulkoillessaan housunlahkeita.) "Koti-ikävää" kesti siis vain yhden yön. Pystyimme pitämään Keiraa pihalla vapaana ja annoimme sen aluksi totutella siihen. Sitten vähän myöhemmin aloimme käymään sen kanssa metsässä. Metsässä, niin kuin ei paljon muuallakaan Keira ei uskaltanut lähteä muutamaa metriä kauemmaksi meistä. Kun sille annettiin ruokaa, se hyppi ympäriinsä. Nyt kun se saa ruoan ei se enää hypi.
Nyt Keira onkin jo yksi vuotta, ja se on monella tapaa erilainen kuin aivan pienenä. Sitä ei voi pihalla pitää vapaana, sillä se lähtee sieltä kauemmaksi. Koko on muuttunut ja turkki on kasvanut.
Tässä kuvassa Keira on juuri vähän aikaa sitten tullut meille.
Tämäkin kuva on otettu sen ensimmäisinä päivinä meillä ollessaan.
Keira juoksee kepin kanssa
Keira
